Pekka Laine: Vanhustenhuolto – poliittinen limbo?

MIELIPIDE
Ollaan tultu tien päähän, kun velkojat ryhtyvät varmistamaan
saataviaan hoivayhtiö Esperissä. Samaan aikaan toinen suuri hoivayhtiö
on antanut tulosvaroituksen ja sanoo irti sopimuksia vaatien hinnankorotuksia.

Hallitus on säätämässä hoitajamitoituksia ottamatta huomioon
hoitohenkilöstön akuuttia pulaa ja saatavuutta. Kuntatalous on tunnetusti kriisissä
ja kohta loppuvat myos kiinteistöjen myynneistä saadut rahat.

Hyvinvointivaltiosta on luovuttu vähitellen. Luopuminen on nähdäkseni
alkanut suurin piirtein silloin, kun STM (sosiaali- ja terveysministeriö) edellytti vuonna 2001
kuntien valmistelevan Vanhustenhuollon strategiat.

Silloin alkoi kunnissa syntyä ensimmäisiä tehostetun palveluasumisen paikkoja, joilla silloisen käsityksemme mukaan kunnat pyrkivät välttämään lisääntyvästa laitoshoidosta johtuvia kustannuksia.

Kunnissa alkoi syntyä ensimmäisiä tehostetun palveluasumisen paikkoja 2000-luvun alkuvuosina. Silloisen käsityksen
mukaan kunnat pyrkivät niiden avulla välttämään laitoshoidon kustannuksia.

Trendi on ollut selvä ja huippu saavutettiin silloin, kukn tuli ohjeistus kehittää kotihoitoa niin, että laitoshoitoa vähennetään.

Vähennys onnistui ilmeisesti yli odotusten, mutta tulos on muistisairaan ja omaisen kannalta surullinen. Monesti tuloksena on heitteillejättö. Näin ei voi olla. Olen ehdottanut tilannekuvan, luomista ja näkemystä 2030 -lu-vulle asti.

Jokin tahto puuttuu luoda selvä kuva hoidon tarpeesta ja sen kustannuksista.

Johtuuko tämä siitä, että ei valtiolla eikä kunnilla ole varaa ylläpitää hyvinvointivaltiota?

”Tulos on muistisairaan ja omaisen kannalta surullinen”

Pekka Laine, omainen
Muistiliiton kunniapuheenjohtaja